Viime aikoina on tapahtunut kaikenlaisia jännittäviä ja iloisia asioita. Sain labrassa ensimmäiset oikeat tutkimustulokset, minkä jälkeen pompin tasajalkaa ja ryntäilin innoissani ympäri yliopiston käytäviä etsimässä kollegeoja joiden kanssa jakaa iloni. Onneksi kyseessä oli perjantai-iltapäivä, joten en häirinnyt kovinkaan monen ihmisen työrauhaa. Juuri äsken proffalta tuli sähköpostiviesti kyseisistä tuloksista sisältäen mm. sanaparin "exciting discovery". Motivaatiota labrahommiin riittänee siis taas muutamaksi kuukaudeksi. Lisäksi proffa ilmoitti, että haluaisi minun osallistuvan Helsingin yliopistossa meneillään olevaan projektiin, mikä ei kuulosta ollenkaan hullummalta. Työmatkat Suomeen eivät ole kovin eksoottisia, mutta erittäin mielläni lentelen sinne muutaman kuukauden välein perhettä ja kavereita moikkaamaan. Selvennyksenä kerrottakoon, että professorini työskentelee sekä Wageningenin että Helsingin yliopistossa, joten sekä yhteistyö, että minun valitseminen hommaan ainoana suomalaisena meidän laitoksella on aika luonnollista.
Borek on viime viikkojen aikana ehtinyt aloittaa yhdessä työpaikassa, saada paremman tarjouksen toisesta, irtisanoutua ja sopia aloittavansa uudessa työssä ensi viikolla. Ei valittamista siis silläkään saralla.
Viikko sitten lämpötilat kohosivat yli kahdenkymmenen, joten vietimme suurimman osan viikonlopusta ulkona. Lauantaina suuntasimme junalla Arnhemiin shoppailemaan ja sunnuntaina kutsuimme muutaman kaverin piknikille omalle pihallemme.
Viimeisessä kuvassa vilahtava kissakaverimme hiipi äsken asuntoomme sisään ja yllätti minut tietokoneelta. Aikani rapsuteltuani kissaa se päätti hypähtää ikkunalaudalle sekä pudottaa kukkaruukut ja valokuvat lattialle. Se siitä helppohoitoisesta viikonloppukissasta.
Tämä viikonloppu taitaa kulua flunssan kourissa, mutta maanantaiksi olisi syytä parantua. Silloin alkaa tärkeä proteomiikka-kurssi, jolla selvitän tuloksieni merkitystä tarkemmin. Pääsiäisenä perheeni saapuu vierailulle eli mielenkiintoinen ja odotettu viikko on taas tiedossa!
