Paljastuksia

Kivasti Saksassa väitöskirjan teosta ja muusta puuhailusta kertova blogi Ajatuksia Saksasta  myönsi minulle blogipokaalin, jonka myötä minun tulisi paljastaa 8 satunnaista asiaa. Kiitos tunnustuksesta ja tässäpä näitä:



1. En vieläkään ole ihan varma haluanko tehdä väitöskirjaa tai varsinkaan mitä meinaan tohtorin tittelillä tehdä, olettaen että saan kirjan joskus valmiiksi. Tarkottaen siis etten ole kovinkaan innostunut lähtemään Amerikkaan (tai muuallekkaan) post-dociksi (parivuotinen tutkijan pesti väikkärin teon jälkeen), mikä näyttää olevan kaikkien muiden väikkäriopiskelijoiden suuri haave. Tykkään kyllä työstäni tällä hetkellä tosi paljon, mutta mieluummin suunnittelisin tutkimusta ja puuhailisin labrassa ilman järjetontä painetta tulosten saamisesta ja artikkelien julkaisemisesta. Ehkäpä minun olisikin pitänyt ryhtyä laboratorioteknikoksi.

2.Vaikka englanniksi puhuminen on nykyään täysin luonnollista ja olen luultavasti viime vuosina puhunut enemmän englantia kuin suomea, niin olen ajoittain turhautunut siihen, että kotonakin pitäisi osata aina ilmaista itseään vieraalla kielellä. Kyllästyessäni hakemaan outoja sanoja englanniksi tavalliset lauseet kuten "Antaisitko vispilän keittiön vetolaatikosta." muuntuvat muotoon "Just give me the thing from the kitchen thingy!". Ja sitten ihmetellään kun toinen ei ihan heti ymmärrä mistä on kyse.

3. Kävin useamman vuoden ajan monta kertaa viikossa salilla ja erilaisissa jumpissa. Hollantiin muutettuani ainoaksi liikunnaksi on jäänyt päivittäinen 10 minuutin pyöräilymatka töihin ja satunnaiset sunnuntaikävelyt. Yliopiston liikuntatilat ovat alle kilometrin päässä, mutta jotenkin en vaan ole saanut aikaiseksi liittyä jäseneksi. Ensi syksynä tavoitteena olisi sulkapallokerhoon liittyminen.

4. Haluan vielä jonain päivänä palata Taiwaniin opiskelemaan kiinaa. Ehkä sitten eläkkeellä... Voisin olla se outo vanha nainen muiden nuorten opiskelijoiden joukossa.

5. Minua ärsyttää, että tutkijan hommissa yliopistolla saa pukeutua ihan miten lystää. Mitä järkeä on panostaa työpukeutumiseen, jos muut tulevat töihin verkkareissa? En ikinä haluaisi työskennellä business-maailmassa, mutta välillä olisi kiva pukeutua töissä jakkupukuun herättämättä hirveästi huomiota. (En siis oikeasti edes omista yhtään jakkupukua.)

6. Voin viettää ikuisuuksia ruokakaupassa vertaillen eri myslimerkkien sokeri- ja kuitupitoisuuksia löytääkseni terveellisimmän vaihtoehdon. Silti kassalta mukaan lähtee suklaapatukka tai kaksi.

7. Minua ärsyttää edelleen ihan tajuttomasti, että asuntomme edessä olevalla ihanalle nurmikolle ei saa mennä. Mitä järkeä koko nurmikon olemassaololla on jos se on vain katsomista varten? Yhtä hyvin olisivat voineet vetää asfalttia koko talon ympäri!

8. Minulla ei Hollantiin muutettuani ole vielä kertaakaan ollut ikävä Suomeen. Siellä on kyllä tosi kiva käydä ja (lähi)tulevaisuudessa haluan ehdottomasti muuttaa sinne takaisin, mutta nyt on hyvä olla täällä.

--------

Pokaali tulisi jakaa eteenpäin kahdeksalle blogille. Listaan siis 8 blogia, lähinnä kuitenkin siksi että muutkin eksyisivät lukemaan heidän mainioita juttujaan. Blogien pitäjät päättäköön itse lähtevätkö paljastusleikkiin mukaan.

Xue opiskelee

Mäeltä alavalle maalle eli Operaatio Muutto

Pete2ndBest

Minun afrikkani

Linda Lisa Maria

Fanttiblogi

Adored ever since

Seri venientibus ossa.

Yksin kotona

Vietän pitkästä aikaa viikonloppua ihan vaan kotosalla ja jopa ihan yksikseni. Söin ensimmäistä kertaa terassilla ja olin tyytyväinen, ettei tekemääni feta-punasipulipiirakkaa ollut syömässä kukaan muu. Se ei nimittäin ollut kovinkaan hääppöistä.



Terassi saatiin kalustettua pääsiäisenä, kun perheeni oli täällä vierailuilla ja pääsimme autolla vierailemaan Ikeassa. Kävimme myös Keukenhofissa, valtavassa kevätpuistossa, joten kukkia on ainakin nyt nähty riittävästi tälle vuodelle.



Pääsiäisen jälkeen oli vuorossa konferenssi Milanossa, missä pääsin esittelemään tutkimustani posterin muodossa. Oli yllättävän hauskaa keskustella tutkijakollegoiden kanssa projektistani ja huomata, että bakteerini kiinnostaa muutamia muitakin ihmisiä. Tosin olen viime aikoina huomannut, että kuvittelen eläväni maailmassa, jossa kaikkia kiinnostaa suoliston mikrobisto aivan valtavasti. Välillä tekee siis hyvää palauttaa itsensä maanpinnalle ja viettää aikaa ihmisten kanssa, joilla ei ole mitään käsitystä mikrobiologiasta.




Milanossa jäi onneksi vähän aikaa myös nähtävyyksille ja varsinkin shoppailulle.



Lennettyäni Milanosta Amsterdamiin suuntasin suoraan lentokentältä Kuningattaren päivän juhlintaan. Tätä merkkipäivää juhlitaan hyvin samaan tapaan kuin Suomessa vappua, ajankohtakin on sama. Erona ovat lähinnä valkolakin korvaaminen oransseilla vaatteilla ja joka kadunkulmassa sijaitsevat musiikkilavat. Omaa juhlintaani rajoittivat hieman matkalaukku ja posteriputkilo, toivottavasti ensi vuonna on eri tilanne.



Viime viikolla olin työmatkalla Suomessa, mikä oli tietysti oikein mieluisaa, sainhan samaan reissuun yhdistettyä kaverin polttarit ja jääkiekon mestaruusjuhlat. Hollantilainen, Helsingissä asuva proffani ajelutti minua ja ohjaajaani ympäri Helsinkiä ja Espoota, mikä oli hieman hassua. Toisaalta oli mielenkiintoista nähdä itselle tutut paikat ulkomaalaisten silmin. Reissuja Suomeen on luvassa myöhemmin lisääkin, teemme aika tiiviisti yhteistyötä Viiikissä sijaitsevan tutkimusryhmän kanssa.

Blogin postaustahti pysynee harvana vapaa-ajan vähäisyyden ja laiskuuteni takia. Eräs toinen blogi myönsi minulle hiljattain ensimmäisen blogi-pokaalini ja sen myötä pienen haasteen, jota siitä ainakin pitäisi suht pikaisesti yrittää kirjoitella.

Jännittäviä löytöjä

Viime aikoina on tapahtunut kaikenlaisia jännittäviä ja iloisia asioita. Sain labrassa ensimmäiset oikeat tutkimustulokset, minkä jälkeen pompin tasajalkaa ja ryntäilin innoissani ympäri yliopiston käytäviä etsimässä kollegeoja joiden kanssa jakaa iloni. Onneksi kyseessä oli perjantai-iltapäivä, joten en häirinnyt kovinkaan monen ihmisen työrauhaa. Juuri äsken proffalta tuli sähköpostiviesti kyseisistä tuloksista sisältäen mm. sanaparin "exciting discovery". Motivaatiota labrahommiin riittänee siis taas muutamaksi kuukaudeksi. Lisäksi proffa ilmoitti, että haluaisi minun osallistuvan Helsingin yliopistossa meneillään olevaan projektiin, mikä ei kuulosta ollenkaan hullummalta. Työmatkat Suomeen eivät ole kovin eksoottisia, mutta erittäin mielläni lentelen sinne muutaman kuukauden välein perhettä ja kavereita moikkaamaan. Selvennyksenä kerrottakoon, että professorini työskentelee sekä Wageningenin että Helsingin yliopistossa, joten sekä yhteistyö, että minun valitseminen hommaan ainoana suomalaisena meidän laitoksella on aika luonnollista.

Borek on viime viikkojen aikana ehtinyt aloittaa yhdessä työpaikassa, saada paremman tarjouksen toisesta, irtisanoutua ja sopia aloittavansa uudessa työssä ensi viikolla. Ei valittamista siis silläkään saralla.

Viikko sitten lämpötilat kohosivat yli kahdenkymmenen, joten vietimme suurimman osan viikonlopusta ulkona. Lauantaina suuntasimme junalla Arnhemiin shoppailemaan ja sunnuntaina kutsuimme muutaman kaverin piknikille omalle pihallemme.

Viimeisessä kuvassa vilahtava kissakaverimme hiipi äsken asuntoomme sisään ja yllätti minut tietokoneelta. Aikani rapsuteltuani kissaa se päätti hypähtää ikkunalaudalle sekä pudottaa kukkaruukut ja valokuvat lattialle. Se siitä helppohoitoisesta viikonloppukissasta.

Tämä viikonloppu taitaa kulua flunssan kourissa, mutta maanantaiksi olisi syytä parantua. Silloin alkaa tärkeä proteomiikka-kurssi, jolla selvitän tuloksieni merkitystä tarkemmin. Pääsiäisenä perheeni saapuu vierailulle eli mielenkiintoinen ja odotettu viikko on taas tiedossa!

Viime viikonloppuna...

...nautin kesäisestä lämmöstä italialaisen jäätelön kera.



...ihastelin kukkivia puita.



...kävin joka-lauantaisella ostosreissulla Wageningenissa ja ihmettelin väenpaljoutta.



...olin jokirannassa grillaamassa pienten karitsojen juostessa viereisellä niityllä toistensa perässä. Ei ole paljon hassumpaa näkyä kuin niiden koikkelehdinta huterilla jaloillaan.

Tämän kaiken lisäksi ostin vihdoin ja viimein uunin. Ihan sinuiksi en ole vielä tämän mikroaaltonuuni-grilli-kiertoilmauuni-yhdistelmän kanssa päässyt, mutta ainakin kanankoivet kypsyivät tänään siellä ihan näppärästi. Töissä on meneillään viimeinen viikko labrakurssilaisia opettaessa. Onneksi niin, koska vaikka opettaminen on ihan mukavaa puuhaa, on se myös todella aikaa vievää. Omille hommille ei tunnu juurikaan jäävän aikaa. Ensi viikon vietänkin kokonaan jossainpäin Etelä-Hollantia tutustuen muihin hiljattain alottaneisiin väitöskirjaopiskelijoihin ja treenaten esiintymis-, kirjoitus- ja muita tarpeellisia taitoja. Viikko ilman labratyöskentelyä kuulostaakin tällä hetkellä oikein mukavalta vaihtelulta.

Yllätysvieras

Asuinrakennuksemme ympärillä liikkuu paljon kissoja ja onpa niitä näkynyt sisälläkin käytävillä asukkaiden ovien edessä päivystämässä. Harkitsemme itsekin kissan hankintaa, mutta lopullista päätöstä ei vaan jostain syystä synny. Olen kuitenkin jo saanut huomata, että varsinkaan pentukissaa ei täällä ole kovin helppoa löytää ellei ole valmis sijoittamaan kalliiseen rotukissaan. Netissä on kyllä paljon ilmoituksia pennuista, mutta vähintään yhtä paljon on ostajia. Nopeus näyttäisi olevan valttia.

Yleensä ulkona liikkuvat kissat juoksevat pakoon ihmisten lähestyessä, mutta eräs raidallinen kissa on ottanut tavakseen viettää aikaansa pyörävarastomme lähellä ja suorastaan kerjätä rapsutuksia ja syliin pääsyä. Vähän aikaa sitten huomasimme sen myös viihtyvän ajoittain asuntomme edessä olevalla pihalla.


Viime perjantaina kissa uskaltautui jo terassille saakka leikkimään kanssamme.



Lauantaina oli lämmin ilma ja terassin ovi auki, joten uusi tuttavuutemme päätti tulla kylään. Se kulki ympäriinsä paikkoja tarkastellen ja totteli kohteliaasti kiellettyämme sitä ryömimästä sängyn alle.


Välillä se heittäytyi maahan rapsutuksia kerjäämään...


...ja kiipesi lopuksi isännän syliin.Toivottavasti saamme vieraita myös ensi viikonloppuna.

Normiviikko

Tämä viikko oli aika tavanomainen, mutta ehkä onkin aika kertoa enemmän normaalista arjesta täällä.

Maanantaina suunnittelin tulevaa viikkoa ja opastin uutta kiinalaista väitöskirjaopiskelijaamme käytännön asioissa. Uusi tyttö on mukava, mutta hänen puuttellisen englanninkielen taitojensa takia olen välillä hieman turhautunut jatkuvaan kysymystulvaan. Minulla on kuitenkin tuoreessa muistissa alun hankaluudet, joten yritän parhaani mukaan auttaa häntä. Lisäksi hänestä on täysin käsittämätöntä, että puhun useampaa kuin kahta kieltä, osaan uida ja ajaa autoa. Meidän pitäisi töissä kuitenkin olla samalla viivalla, joten toivon, että tämä opettaja-oppilas-asetelma poistuu ajan myötä. Iltapäivällä minulla oli tapaaminen labrakurssin opiskelijoiden kanssa. Opetan kuusiviikkoista kurssia yhdessä toisen väikkäriopiskelijan kanssa ja tähän mennessä se on sujunut oikein hyvin. Varsinaiset labrahommat tosin alkavat vasta ensi viikolla, joten saa nähdä meneekö kaikki suunnitelmien mukaan. Illalla ei onneksi ollut mitään ohjelmaa, joten sain maata rauhassa kotisohvalla.

Tiistaina aloitin projektin, joka toivottavasti lopulta johtaa ensimmäiseen väikkärin osajulkaisuun. Tarkoituksena oli aluksi saada Akkermansia-bakteeri kasvamaan yli kahden litran viljelmässä. Tämä ei tapahdu ihan hetkessä vaan ensimmäisenä päivänä minun piti tehdä muutama 10 millin viljelmä, siirtää ne seuraavana päivänä 100 milllin pulloihin ja kolmantena päivänä kahden litran pulloon. Haastavaksi tämän bakteerin tekee se, että se kasvaa vain täysin hapettomissa olosuhteissa. Kasvatus tapahtuu siis anaerobisissa pulloissa ja suuri osa työskentelystä anaerobisessa kammiossa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikkeen pitää varata tuplasti aikaa ja kärsivällisyyttä "normaaleihin" bakteereihin verrattuna.

Tiistai-iltana kävin katsastamassa uuden hollannin kurssin, jonka järjestää paikallinen opiskelijajärjestö. Taso oli hieman helpohko, mutta opettaja ja materiaalit olivat hyviä, joten taidan jatkaa kurssilla käymistä. Keskiviikon vietin töissä tietokoneella kirjoittaen abstraktia huhtikuussa Milanossa pidettävään kongressiin. Kyseessä on siis ensimmäinen työmatkani ja olen siitä jo aika innoissani. Suunnittelen lentäväni Milanoon jo päivä ennen kongressin alkua, jotta ehdin vähän katsella ympärilleni. Keskiviikkoiltana vuorossa oli toinen hollannin kurssi, jossa keskitymme lähinnä puhumiseen.

Joka torstaina tutkimusryhmällämme on kokous, jossa muutamat työntekijät pitävät esityksen omasta projektistaan. Ensi viikolla on ensimmäistä kertaa minun vuoroni, joten pitäisi varmaan alkaa miettiä mitä meinaan sanoa... Iltapäivällä menin labraan ajatuksena viettää siellä muutama tunti ja lähteä hyvissä ajoin kotiin. Toisin kävi, arvioin työhön kuluvan ajan vaihteeksi täysin pieleen ja olin lopulta kotona vasta kahdeksan jälkeen. Tänään siis nukuin hyvällä omallatunnolla myöhään ja olin töissä vasta kymmenen jälkeen. Omien aikataulujen luominen onkin yksi tämän työn parhaista puolista. Kukaan ei välitä mihin aikaan töissä olen, kunhan hommat tulee hoidettua.

Huomenna suunnitelmissa on viettää shoppailupäivä läheisessä kaupungissa. Utrecht on paikka, jossa monet työkaverini asuvat, mutta itse en ole vielä nähnyt sitä muuten kuin junan ikkunoista. Amsterdamia lukuunottamatta en ole käynyt yhdessäkään hollantilaisessa kaupungissa, joten lähikaupungeista on hyvä aloittaa. Säätkin näyttävät suosivan muutaman sateisen päivän jälkeen.


Loppuun vielä kuva Akkermansiasta, joka kasvoi iloisesti kahdenkin litran pullossa epäilyistäni huolimatta.

Kevät!

Kuten kuvasta näkyy, kevät on saapunut Hollantiin. Kukkia alkoi putkahdella maasta jo useampi viikko sitten, kunnes takatalvi hillitsi luontoa hieman, mutta nyt värikkäitä läiskiä on jo jokaisella pihalla ja tienpintareella. Tänään otin kevättakin käyttöön kun toppis toi pyöräillessä hien pintaan. Aurinkokin on paistanut ihan kiitettävästi, tosin liian usein saan ihailla sitä vain labran ikkunoiden läpi. Viikonloppuisin sää on jostain syystä aina arkipäiviä huonompi.

Sunnuntaikävelyllä tuli taas monenmoista otusta vastaan, lähiympäristössä asustaa ainakin kaneja, peuroja, lampaita ja vuohia. Kengurutarhauskin kuulemma löytyy. Ylivoimaisesti eniten on kuitenkin hevosia ja poneja, harmi etten ole koskaan ollut kovin innostunut ratsastamisesta, täällä se olisi oivallinen harrastus.

Koti alkaa jo olla aika viihtyisä, Ikean huonekalut saatiin koottua yllättävän kivuttomasti. Tosin nyt kun kaikki välttämättömät on hankittu, alkaa sisustusinto laantua. Saa nähdä saanko koskaan mattoja ja kenkähyllyä ostettua. Tärkeimpänä ostoslistalla on edelleen uuni, vaikka yllättävän hyvin sitä näyttää pärjäävän ilmankin.

Ehdin jo käväistä Suomessa minilomalla, kun sain kutsun graduohjaajani väitöstilaisuuteen ja karonkkaan. Tuli samalla nähtyä Turun kavereita ja saatua yliannostus laskiaispullista. Ehdin myös syödä sushia ja käydä luottokampaajalla. Takaisin tulin laukku täynnä ruisleipää ja muita tuotteita, joita en ole täältä kaupasta löytänyt.

Töissä tahti kiristyy, mutta ensimmäisten viikkojen stressi on onneksi vähentynyt. Teen sen verran kun työpäivän aikana ehdin ja yritän pitää illat vapaina. Blogin kirjoittamiselle voisi yrittää järjestää enemmänkin aikaa jatkossa...