Tasan neljän viikon päästä olen Hollannissa, pienessä kaupungissa nimeltä Wageningen, jännittämässä seuraavaa aamua. Silloin on se päivä, jolloin neljän vuoden urakka kohti väitöskirjaa virallisesti alkaa. Mitä pitää tehdä ennen sitä päivää? Kirjoittaa sähköposteja, lähettää kirjeitä, irtisanoutua, pakata, viettää joulua ja uutta vuotta, matkustaa laivalla Saksaan, ajaa autolla Hollantiin, etsiä asunto, juosta virastosta toiseen ja löytää vastaus kymmeniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Kuinka suuri osa omaisuudestani mahtuu Volkswagen Tiguaniin? Kannattaako ottaa kalustettu vai kalustamaton asunto? Joudunko luopumaan Kela-kortistani? Ketä kaikkia haluan vielä nähdä ennen lähtöä?
Ulkomaille lähtö sinänsä ei jännitä, toiseen EU-maahan muuton täytyy olla lastenleikkiä Taiwanin byrokratiaan verrattuna. Sitä paitsi yliopisto on lähettänyt erittäin yksityiskohtaiset ohjeet eri virastoissa rekisteröitymistä varten. "Astu sisäään virastoon X, ota vuoronumero, istu odotushuoneeseen odottamaan, nouse ylös ja kävele luukulle vuorosi tultua." Taiwanissa olin laitoksen ensimmäinen ulkomaalainen työntekijä ikinä, Hollannissa meitä on satoja, pelkästään mikrobiologian laitoksellakin useita kymmeniä. Paljon on silti vielä tehtävä ennen kuin voin astua laboratorioon ja tarttua pipettiin. Ja luulenpa, että tällä kertaa joudun ihan oikeisiin töihin.
Tervetuloa seuraamaan mikrobiologian väitöskirjaopiskelijan kiehtovaa maailmaa.
(Taiwanin blogi on edelleen luettavissa osoitteessa mehilainenmaailmalla.blogspot.com , päivityksiä sinne tuskin enää tulee.)
Hauskaa alkaa taas seurata vaiheitasi! Hyvää joulua kuitenkin ensin toivottaa Mervi
VastaaPoista