Asunnon metsästystä

Muutto Hollantiin lähestyy eikä asunnosta ole vielä tietoakaan. Yliopisto on luvannut hätämajoittaa minut jonkinlaiseen opiskelija-asuntolaksi muutettuun hotelliin, jossa jakaisin huoneeni 2-5 henkilön kanssa, mutta jostain syystä tämä vaihtoehto ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Viimeistään helmikuussa kun poikaystäväni Borek muuttaa perässäni Hollantiin, meillä pitäisi olla kahden asuttava koti. Borekin työpaikan sijainnista ei ole vielä tietoa, joten asunnon optimaalinen sijaintikin on toistaiseksi mysteeri. Wageningen on pieni yliopistokaupunki, mistä työpaikan löytäminen ei-bioalan ihmiselle on hyvin epätodennäköistä. Kaupunki sijaitsee Gelderlandin provinssissa Hollannin keskiosissa. (Kuvan saa klikkaamalla isommaksi.)

Kaupungilla on nimeään kantava juna-asema, mikä on kuitenkin aika lailla huijausta. Ede-Wageningen-asema sijaitsee nimittäin naapurikunnassa Edessä 10 kilometrin päässä Wageningenin keskustasta, eivätkä bussiyhteydet näiden välillä ole parhaat mahdolliset. Päädyimme siis kompromissiin: yritämme etsiä asunnon tämän juna-aseman välittömästä läheisyydestä. Noin kahdeksan kilometrin pyöräilymatka töihin olisi minulle kohtuullinen ja Borek pääsisi junalla helposti ja nopeasti Utrechtiin tai vaikka Amsterdamiin saakka töihin. Kuvassa punaisella pallukalla juna-aseman sijainti ja sinisellä yliopisto.

Asunnon etsintä kahdelle ihmiselle on yllättävän vaikeaa. Hollannissa opiskelijat asuvat pääosin kimppakämpissä ja yksittäisiä huoneita olisikin runsaasti tarjolla. Asunnon jakaminen pariskuntana jopa kahdeksan alle parikymppisen opiskelijan kanssa ei kuitenkaan tunnu luontevalta enää tässä elämänvaiheessa. Lisäksi asunnonvälityssivuilta löytyy yli 100-neliöisiä lukaaleita, mutta ihan niin paljoa tilaa emme kuitenkaan taida tarvita, puhumattakaan budjetin ylittymisestä.

Huoneita ja asuntoja tarjoavia nettisivuja olen löytänyt kymmeniä, mutta lähes kaikkien ongelma on se, että sivustolle pitää vähintään kirjautua ja kertoa asuntotoiveistaan tai jopa maksaa vain nähdäkseen asuntotarjonnan. Ulkomaalaisille on omia asunnonvälitystoimistoja, mutta niiden tarjoamat asunnot ovat usein kalliimpia, vuokra-ajat rajallisia ja palveluiden käytöstä pitää maksaa vähintään yhden kuukauden vuokran verran. Tähän mennessä olen löytänyt yhden oikein hyvältä vaikuttavan asunnon, mutta yhteydenottoihini sitä koskien ei jostain syystä vastata. Luotan siis siihen, että saavuttuani Hollantiin muutamaa päivää ennen töiden aloittamista asunnon löytäminen on helpompaa kuin Suomesta käsin. Kunnollisen kodin löytymiseen saakka joudun tyytymään hotellimajoitukseen ja yliopiston asuntolaan, toivottavasti en kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa.