Lähiympäristön kartoitusta

Lauantaina oli mukavan aurinkoinen ilma, joten kannoin kameraa mukanani koko päivän tarkoituksena ottaa blogiin kuvia lähiympäristöstä. Enpä sitten kuitenkaan shoppailuinnoltani muistanut ottaa montaakaan kuvaa, joten suurin osa seuraavista kuvista on otettu normaalin harmaina päivinä. Saattepahan oikean kuvan täällä vallitsevasta säästä. Alkuun muutama kuva tyhjästä asunnosta. Nyt sinne on hankittu jo sänky, pöytä ja tuolit, joten ihan näin autioita ei onneksi enää ole. Lisäksi Suomesta tuodut pikkutavarat vievät yllättävänkin paljon tilaa. Keittiöön ei tarvitse hankkia uunin lisäksi yhtään mitään, koska toin kaikki astiani mukanani autossa.

 

Meidän talomme on naapuruston ainoa useampia asuntoja sisältävä rakennus, kaikki muut ovat omakotitaloja. Talot ovat todella lähellä toisiaan, mutta monella on pieni puutarha, jota he selkeästi hoitavat innolla.


Pyöräilymatka töihin on osoittautunut todella mukavaksi, varisinkin niinä päivinä kun sade ei pääse yllättämään. Reitti kulkee peltojen keskellä ja pyörän selästä voi bongailla hevosia, lampaita, vuohia ja kanoja.



Yleisesti ottaen tuntuu kummalliselta, että täällä saa tammikuussa herätä lintujen lauluun ja katsella kanien hyppelyä työpaikan ikkunasta. Aurinkoisina päivinä tälläinen talvi kelpaa minulle hyvin, mutta harmaina päivinä, jotka siis ovat huomattavasti yleisempiä, kaipaan Helsingin lumisuutta. Vaikka eipä se lumi sielläkään mikään itsestäänselvyys ole viime vuosia lukuunottamatta.

Borek saapui tänne perjantaina ja lauantain vietimme Wageningen keskustassa välttämättömyyksiä ostellen. Mukaan tarttui mm. suihkuverho, kylppärin matto sekä käytetty pyörä Borekille. Käytettynä löytyi myös pesukone, jonka kytkentä tosin on vielä pienoinen mysteeri. Vuokranantajamme mukaan täällä ei lain mukaan saa kylpyhuoneessa olla sähköpistokkeita, joten niitä ei meiltäkään löydy. Missä ihmiset sitten kuivaavat hiuksensa ja ajavat partansa, kysyn vaan?

Seuraavissa kuvissa on Wageningenin kirkko, jonka ympärillä on markkinat joka keskiviikko ja lauantai. Ainakin sieni- ja pähkinäkojulla täytyy tulevaisuudessa vierailla ahkerasti.

Viimeiset kuvat ovat kauppakadulta, jolta löytyy lähes kaikki tarvittava aina sikarikaupasta suomalaista designia myyvään liikkeeseen.

 

Viikko takana, 207 edessä

Viikonlopun tuloa arvostaa huomattavasti enemmän kun on työskennellyt koko viikon. Ennen tänne tuloa tein töitä Suomessa vain muutaman päivän viikossa, joten vapaa-aikaa riitti. Silloin sitä ei kuitenkaan arvostanut samalla tavalla kuin nyt. Ensimmäinen viikko täällä on hujahtanut todella nopeasti. Olen viihtynyt töissä erittäin hyvin ja työpäivätkin ovat usein venyneet pitkiksi ihan vain siksi, että mielekästä tekemistä on riittänyt.

Työskentelen mikrobiologian osastolla ja väitöskirjan aiheenani on hiljattain löydetty suoliston mikrobi nimeltä Akkermansia muciniphila. Oletuksena on, että tämä bakteeri on jossain määrin merkittävä ihmisen terveydelle. Pääsin heti ensimmäisellä viikolla labraan hommiin, mikä on ilmeisesti aika harvinaista. Kuvittelin itsekkin, että istuisin ensimmäiset viikot työhuoneessa artikkeleita lukemassa. Mutta hyvä näin, en nimittäin ole yli vuoteen koskenutkaan pipettiin, joten pieni kertaus oli heti alkuun paikallaan.

Pääsin täksi viikoksi asumaan yliopiston asuntolaan, jossa jaan huoneen erittäin mukavan kanadalaistytön kanssa. Sunnuntaina olisi jo muutto edessä uuteen, typötyhjään asuntoon. Olen tehnyt listaa hankittavista huonekaluista, nyt pitäisi vielä asettaa ne tärkeysjärjestykseen. Ihan kaikkia kun ei varmaan tule kerralla hankittua.

En ole vielä kovin hyvin ehtinyt tutustua asuinympäristööni, mutta muutamia huomioita olen jo tehnyt. Tällä seudulla olevat kaupungit ja kylät ulottuvat aika pienelle alueelle, mutta niissä tuntuu silti asuvan paljon ihmisiä. Bennekom, kylä jonne muutan, näyttää todella pikkuruiselta, mutta siellä asuu peräti 15 000 ihmistä. Pyöräillessäni tänään ensimmäisetä kertaa yliopistolta Wageningenista Bennekomiin huomasin, että paikkakuntien välillä on selkä raja-alue, joka näyttää lähes maaseudulta vaikka välimatkaa on vain kolme kilometriä. Tien molemmin puolin on peltoja ja aitauksia, joissa lampaat ja kanat elelevät. Mukava pyöräilymatka töihin siis.

Kaiken kaikkiaan olen toistaiseksi erittäin tyytyväinen opiskelupaikan valintaani. Töitä varmasti riittää, eikä tästä helpolla selvitä, mutta senhän tiesin jo etukäteen. Positiivisia yllätksiä on tullut vastaan useita, mm. ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus, suomalaisten lukumäärä tässä pienessä yliopistokaupungissa ja ruokakaupan hyvä valikoima. Hoidettavien asioiden listakin pienenee jatkuvasti, olen siis voiton puolella Hollantiin asettumisen kanssa!

Kuinkas sitten kävikään?

Saavuin perille Wageningeniin tiistaina ja sen jälkeen alkoikin armoton asunnon etsintä. Ajelimme keskiviikkona ympäriinsä ja pysähdyimme jokaisessa vastaantulevassa asunnonvälitystoimistossa. Vuokra-asuntojen saatavuus vaikutti kuitenkin todella surkealta, jokaisessa toimistossa olisi kyllä ollut myytäviä taloja vaikka kuinka, mutta vuokra-asuntoja ei lainkaan. Jonossa olevien ihmistenkin lista oli kuulemma pitkä.

Onneksi minulla oli kuitenkin yksi näyttö sovittuna keskiviikolle. Asunto oli todella iso ja hiukan nuhruinen, mutta sijainti vaikutti loistavalta ja vuokra-aikakin saatiin sovittua puoleksi vuodeksi. Ajattelin siis, että otetaan nyt tämä alkuun ja katsotaan kesällä uudestaan. Seuraavana päivänä vuokrasopimusta kirjoitettaessa vastaan tulikin muutama yllätys. Vuokrahintaan lisättiin kuluja, jotka nostivat hinnan jo turhan korkealle ja omistajalla tuntui olevan pankinkin kanssa ongelmia. Luotin siis intuitiooni ja kieltäydyin viime tingassa asunnosta.

Olin siis torstaina taas tyhjän päälllä ja joku majapaikka olisi töiden alkuun mennessä löydettävä. Ohjaajani kertoi vapaana olevasta opiskelija-asuntolan huoneesta, jonka voisin lyhyeksi aikaa vuokrata tarvittaessa. Päätin käydä vielä kokeilemassa onneani toimistossa, jossa olin edellisenä päivänä käynyt ja josta lupailtiin mahdollisia vuokra-asuntoja olevan loppuviikosta tulossa. Astuessani toimistoon sisään sihteeri pomppasikin heti tuoliltaan ja kertoi heidän koettaneen tavoittaa minua. Heille oli juuri tullut kaksi lähes samanlaista asuntoa vuokralle. Omistaja pääsi samantien näyttämään minulle asuntoja ja todettuani toisen olevan minulle oikein sopiva, päätin ottaa sen. Kyseessä on yksiö Bennekomin kylässä Eden ja Wageningenin välissä. Sijainti on minulle erittäin hyvä, vain 3 kilometriä työpaikalta. Asunto on pienehkö, mutta siinä on mukava terassi ja jopa pieni piha edessä. Tiskikone ja uuni jäivät haaveeksi, mutta jostain kai on tingittävä jos asuntopula on niinkin vakava kun täällä tuntuu olevan. Loppuun muutama kuva uudesta asuinympäristöstäni, kylästä nimeltä Bennekom. Kylä vaikuttaa oikein viehättävältä, vaikkei tunnelma sateisen harmaista kuvista oikein välitykkään.

Matkalla

Olen laivassa matkalla Helsingistä Travemundeen, Saksaan. Vietettyämme yhden yön Lyypekissä ajelemme sieltä huomenna Hollantiin isän kanssa. Auto on täyteen ahdettu, mutta mukaan mahtuivat lähes kaikki vaatteet, astiat ja muut tärkeimmät pikkutavarat. Huonekalut täytyy hankkia paikan päältä olettaen etten saa vuokrattua kalustettua asuntoa. 

Viimeinen viikko Suomessa ei sujunut mitenkään ongelmitta. Kuvittelin vielä tiistaina, että minulla on reilusti aikaa pakata ja siivoilla kotona, mutta keskiviikkona sitkeä flunssani rupesi taas kiusaamaan. Torstain ja perjantain vietinkin aikuisikäni kovimmassa kuumessa, joten pakkaaminen jäi aika vähälle. Lauantaina olo oli sen verran parempi, että sain perheväen avustuksella auton pakattua ja kävinpä vielä katsomassa Pähkinänsärkijänkin baletissa illalla. Laivalla on onneksi aikaa rentoutua ja parannella flunssaa. 

Asuntotilannekin näyttää tässä vaiheessa hieman valoisammalta. Keskiviikolle on sovittuna yksi näyttö aika lupaavasta asunnosta ja toistakin paikkaa pääsen toivottavasti katsomaan tämän viikon aikana. Kieltäydyin lopullisesti yliopiston asuntolapaikasta, joten jostain yösija pitäisi löytää etten joutuisi enää töiden alettua nukkumaan hotellissa. Väitöskirjan ohjaajani on onneksi ihanan toimelias nainen, jonka apuun voin tarvittaessa turvautua kielimuurin tai muiden ongelmien tullessa eteen.